Perjantaina haudattiin hyväsydäminen mies. Istuin kirkossa toisella penkkirivillä yksin. Katsoin kuinka valkoinen arkku kannettiin sisään ja muuta en oikein päivästä muistakkaan. Oli ihan kamalan paha olla ja itku oli ihan holtitonta.

Eilen näin ensimmäistä kertaa poikaa, käytiin kahvilla ja höpötettiin. Saatan olla ihastunut. Illalla oli rakkaan ystävän juhlat. Mulla oli todella kivaa vieraiden ihmisten kanssa ja tunsin siitä huonoa omatuntoa. Rakas ihminen on juuri haudattu ja mulla on kivaa, nauran koko illan vedet silmissä ja juon niin paljon että muisti menee. Vahingossa vastaan ystävän veljen suudelmaan ja röhnään sohvalla kainalossa, kun se mies silittää mua. Ja sekin kaikki tuntui hyvältä. Tuntuu hyvältä kun joku koskettaa.

Aamulla heräsin varatun miehen kainalosta. En tiedä mistä, milloin ja miksi hän on tullut siihen. Mutta en jaksa edes ajatella, käperryn vaan syvemmälle kainaloon ja nautin seksistä. Mies on hakemassa pitsaa meille, miksei se jo mene naisensa luokse? Miksi se on mun kanssa, miksi nautin tästä?

Taidan olla helppo huora, joka nauttii miehen kuin miehen huomiosta ja kosketuksista. Mä voisin vaan maata jonkun miehen kainalossa lopun elämääni. Nyt tosin tuntuu siltä, etten elä iltaan. Helvetillinen krapula. Mutta vihdoin mä taas tunnen monia eri tunteita, paljon muitakin kuin ikävää, ahdistusta, surua ja kipua.