Tarkoituksella olen pysynyt poissa täältä. Jos sitä pahaa oloa ei kirjoita, sitä ei myöskään ole? Paska puhetta. Se paha olo vain pahenee kun ei voi kirjoittaa. Ei ole aikaa nähdä ystäviä. Ei ole aikaa jutella. On vain aikaa tukehtua omaan ahdistukseensa ja ahdistua lisää.

Mulla pitäisi olla kaikki ihan hyvin, opinnot viittä vaille valmiit ja töitä riittää (tosin ei siltä alalta miltä haluaisin). Mutta silti en ole ollenkaan tyytyväinen elämääni. Kaipaan ihmisiä. Kaipaan aikaa. Kaipaan niitä öitä kun sai vain jutella jonkun rakkaan ihmisen kanssa kaikesta ja ei mistään. Tarvitsen aikaa ja ihmisiä. Eikä niitä ole tarjolla, pitää vain jaksaa. Kuusi viikkoa vielä ja sitten pitäisi muka helpottaa. Ahdistus katoaa sillon. Sillon kaikki on taas hyvin. Vitut.

Ja tällä viikolla täytän pyöreitä. Vituttaa sekin. Mikään ei suju. Kaikesta puhuttu sata vuotta ja mikään ei onnistu. Vituttaa. Ärsyttää. Ahdistaa. Mutta samase, aion humaltua pitkästä aikaa kunnolla, örveltää ja mokailla kunnolla, jotta olisi jotain mistä oikeasti ahdistua.