Mä en saa nukuttua, eikä oikeestaan ees niin kauheesti väsytä. Koulua viikko takana ja ainakin vielä on kivaa ja suurin osa luokkalaisistakin on mukavia. Tai sanotaanko, että ainakaan vielä kukaan ei ole vittupää idiootti. Ne ihmiset jopa puhuu mulle ja suurinosa näyttää siltä kuin niitä kiinnostaisi mun jutut. Mä en osaa olla yksin ja seinät kaatuu niskaan. Mies yrittää tosissaan vaikeuttaa mun elämää, enkä mä osaa tehdä mitään oikein. Miksen mä käyttänyt ennen koulun alkua muutamaa päivää pelkästään lääkkeillä nukkumiseen?

Ja mulla on helvetillinen ikävä jotakin, niin kova että sattuu. Mutten tiedä että mitä.