Mä olen heikko. Liian heikko ja palaan miehen luokse. Vain hetkeksi, vain kuuntelemaan murheita. Se hetki venyy liikaa ja lähteminen on taas liian vaikeaa. Nukutaan kainalossa ja pannaan, tehdään ruokaa ja mä lähden kuin varkain pois. Melkein panen varattua kaveria ja baarissa olen kuin mikäkin lumppu. Tiedostan oman paskamaisuuteni, mutta annan mennä vaan. Mitä väliä sillä tai millään on. Miten ja missä välissä kaikki muuttui taas paskaksi. Miksi mä olen pääatänyt itseni tänne taas. Miksen korjaa tilannetta kun tiedoatan ongelman. Vai tiedostanko? Vai valitanko vaan valittamisen vuoksi. Mikä mulla on ja miksi. Miksi sattuu ja itkettää. Miksi kaikki on niin vaikeaa ja mahdotonta olevinaan. Liian iso sänky yksin oltavaksi, liian iso pää liian monille ajatuksille. Paskaa.