Isä kysyy minne kouluun mä hain ja mä kerron. Se huutaa mulle etten mä pärjää ja ettei musta ole siihen. Mä tiuskin takaisin, että tottakai mä pärjään jos niin päätän. Nyt mietin että pärjäänkö sittenkään, onko musta sittenkään siihen? Uusi ala, uusi kaupunki ja kaikki ihan uudet ja vieraat ihmiset. Onko musta sittenkään mihinkään? Mä en halua enää luovuttaa, mutta entä jos en pärjääkkään. Isän haukut sai mut miettimään, kannattaako sinne pääsykokeisiin edes mennä? Miksi mä edes yritän kun muutkin tietävät jo että epäonnistun.