Koulu on taas alkanut. Liian lyhyt loma, en edes ehtinyt huomaamaan. Nyt pitää taas yrittää jaksaa olla normaali ja sosiaalinen toukokuun loppuun asti. Mä olen päättänyt jaksaa. Mä en anna ihmisille sitä tyydytystä että luovutan taas. Ei enää. Nukkuminen on ihan mahdotonta, ei vaan tule uni kun ahdistaa. Koulussa sitten tietenkin väsyttää. Ja ruoka, voi vittu. En jaksa edes aloittaa siitä valittamista.

Kerrasta toiseen mä vaan valitan tänne, mutta nyt ajattelin kertoa jotain positiivistakin. Vuosi sitten löysin ihmisen, joka on mulle nyt kaikki kaikessa. Tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Tälle ihmiselle en ole varmaan ikinä kertonut, mitä hän minulle merkitsee. Uskon hänen kuitenkin tietävän. Olen kiitollinen.

Ben x, yksi ahdistavimmista elokuvista jonka olen hetkeen nähnyt.

Muutama hetki enää ja kello soi sen merkiksi että saan lähteä suihkuun. Ja kouluun leikkimään jotain mitä en ole, joskus saatoin olla ja joskua ehkä vielä olen enemmänkin.